Lenita Nieminen

Lenita Nieminen

Henkilö- ja koulutustaustaa, missä opiskelit ja tulitko heti valmistumisen jälkeen Porin Seudun Ekonomien jäseneksi? Oletko satakuntalainen vai muutitko muualta?

Olen maalaislikka Kankaanpäästä ja olen aina ollut aktiivinen, tavalla tai toisella. Pääsin ylioppilaaksi Kankaanpään yhteislyseosta 1973. Tuohon aikaan alkoi olla pääsykokeita joka paikkaan, mutta en halunnut niihin mennä. Vaasan kauppakorkeakoulu oli niitä harvoja, joihin vielä pyrittiin papereilla. Jäin inan eka yrittämällä ja menin kauppaopistoon. Se oli hyvä koulu ja erinomainen pohja myöhemmin työelämässä. Kauppakorkeassa olinkin sitten hikke, kun olin oppinut kirjanpitoa entisen opettajani Torpon Tapanin ja kaupallista ruotsia Leskisen Pentin hyvässä koulussa Kankaanpäässä. Kauppaopiston tytöt eivät ole vain legendaa!

Vaasan jälkeen menin töihin Kauhajoelle huonekalutehtaan vientifirmaan. Muistan aina, kun ensimmäinen työtehtäväni oli soittaa Hörnells Möbler AB:lle Örnsköldsvikiin Ruotsiin ja kertoa asiakkaalle, ettei huonekalukuorma pääsekään lähtemään luvattuna päivänä. Silloin ei ollut vielä telefaksia, onneksi reikänauha-telex tuli aika pian. Tällöin elettiin vuotta 1978. Jo tuolloin tunsin vetoa Etelä-Pohjanmaan Ekonomeihin ja ehdin osallistua Seinäjoella yhteen ekonomitilaisuuteen, ennen kuin sitten lähdin rakkauden perässä Norjaan 1981. Electroluxilla haettiin markkinointikoordinaattoria hoitamaan jääkaappien käytännön vientihommia Pohjoismaihin ja myöhemmin muihinkin Euroopan maihin. Oli helppo muuttaa Poriin, lähelle Kankaanpäätä ja omaa äitiä.

Millaisia urapolkuja sinulla on ollut ja onko ekonomikoulutus antanut sinulle hyvät valmiudet työelämään?

Sanon aina, ettei minulla ole mitään ekonomiuraa, ja koko ura-ajattelu on minulle vierasta. Olen siirtynyt tai paremminkin kulkenut ja kulkeutunut – en kuitenkaan ajelehtinut – työstä ja tehtävästä toiseen.  Naureskeltiin juuri kouluaikaisen ystäväni kanssa, että nyt kun aikuisina naisina vielä olemme työelämässä, voimme ainoastaan luottaa osaamiseemme.

Onko sinulla jotain erityisosaamista?

Olen työskennellyt monenlaisissa töissä ja monenlaisissa työpaikoissa, sekä yksityisellä että julkisella puolella, Suomessa ja ulkomailla (Norjassa), etupäässä ruotsalaisten ja tanskalaisten kanssa, pienissä ja suurissa yrityksissä, ollut jonkinlainen yrittäjäkin, ja nyt tutkija, joten kaikesta tästä on aina jäänyt reppuun eritysosaamista. Siksi puoliksi leikilläni mutta ihan tosissani aina sanonkin, että olisi viisasta rekrytoida ikäisiäni ja tapaisiani naisia, jos ei muuhun, niin neuvonantajiksi.  Meillä on oikeasti kokemusta ja näkemystä ja kykyä yhdistää asioita uudella tavalla unohtamatta, miten homma hoituu käytännössä. Eikös juuri tätä voi kutsua eritysosaamiseksi?

Oletko joutunut kouluttautumaan urasi varrella ja millaista koulutusta?

Olen aina ollut innostunut kaiken maailman koulutuksista ja kursseista. Onneksi nyt olen ymmärtänyt vähän himmata.  Vuonna 1978 suoritin Vaasan kauppakorkeakoulussa kirjeenvaihtajan tutkinnon.  Olisin mieluummin opiskellut ekonomiksi, mutta pelkäsin tilastotieteen kurssia.  Olin saanut oppikoulun eka luokalla matikasta ehdot ja siitä jäi minulle pelko lukuja kohtaan, vaikka mielestäni minun on monesti helpompi hahmottaa maailmaa lukuina.

Onko ekonomikoulutus taannut sinulle hyvin töitä vai oletko ollut työttömänä?

Ekonomikoulutus on antanut minulle hyvin töitä ja hyvin erilaisia töitä. Yli 12 vuoden työrupeamani Electroluxilla päättyi 1998 lopussa, kun tehdas lopetti toimintansa ja sen jälkeen tein muutamia vuosia opetus- ja projektitöitä eripituisia jaksoja. Samaan aikaan tein Turun kauppakorkeakouluun KTM-tutkintoa. Sain maisterin paperit vuonna 2004 ja yllätys yllätys pääaineeni on laskentatoimi.

Millainen näkemys sinulla on alan työpaikoista ja ekonomikoulutuksen tulevaisuudesta?

Ekonomikoulutuksen tulevaisuus näyttää hyvältä. Nytkin vuoden 2018 haussa kaupallinen koulutus oli suosituimpia aloja. Koska työskentelen kauppakorkeakoulussa, pääsen aitiopaikalta ja tekijänäkin sisältä ja läheltä seuraamaan ekonomikoulutusta. Siitä voisi kirjoittaa ihan oman stoorinsa, mutta tässä tarinassa keskityn itseeni. Sen voin todeta, että opiskelijamme ja kollegani ovat fiksua porukkaa.

Ovatko harrastuksesi liittyneet työhösi tai jopa antaneet uuden työmahdollisuuden?

Kyllä tavallaan. Minäkin olen aina ollut se akateeminen yli 50 v nainen, joka harrastaa kulttuuria, mutta ehkä olen uskaltanut tehdä vähän enemmän. Professori Heli Hookana oli laskentatoimen opettajani, kun opiskelin kauppakorkeakoulun Porin yksikössä. Hän oli saanut Porin kaupungilta toimeksiannon (taide)tanssikeskusselvityksestä ja haki sille tekijää. Siitä se lähti, ja myöhemmin johkaannuin kansainväliseen katuteatterihankkeeseen. Kun sitten kauppakorkeakoulu vuonna 2006 haki suunnittelijaa uuteen Luovan Creative Business Management -maisteriohjelmaan, minulle oli ehtinyt kertyä meriittiä taide- ja kulttuurialoilta ja kauppakorkeakoulun opinnoista. Olin tuolloin melkein 53 v. ja tapaankin sanoa, että nuorella Heli Hookanalla oli rohkeutta rekrytoida ikäiseni. Pääsen projektitutkijana tekemään kiinnostavia juttuja ja osallistumaan kaikkeen niin paljon kuin itse haluan. Innostun liikaa, mutta olen onneksi oppinut malttamaan.

Mitä ekonomiyhdistys on antanut sinulle ja miten olet osallistunut toimintaan?

Porin Seudun Ekonomien toimintaan osallistuminen on ollut minulle tosi tärkeätä. Kun uutena porilaisena 80-luvun lopussa tulin toimintaan mukaan silloisen ja äskettäin edesmenneen kollegani Päivi Hesson värväämänä, tunsin, että silloinen yhteisö otti minut – ja jokaisen uuden tulijan – aidosti ja koko sydämellään vastaan. Knuutilan Terttu oli tuolloin johtokunnassa ja tunsin heti toiminnan omakseni. Ja Terttu piti omistaan huolta! Muistan, kun kerrankin mentiin linja-autolla jonnekin yritysvierailulla Porin ulkopuolelle ja matkan varrella tiputettiin silloin 5-vuotias poikani (nykyisin 35-vuotias civilekonom) Knuutilaan Hannulle hoitoon. Nyt voin ihan rehellisesti paljastaa, että aluksi arkailin johtokunnan pankinjohtajajäseniä. He tuntuivat olevan ihan eri planeetalta ja puhuvan eri kieltäkin. Iän myötä arkuuteni on hälventynyt ja yhteisiä puheenaiheitakin on löytynyt.

Miten houkuttelisit jäseniä käymään tilaisuuksissa ja/tai nuoria liittymään yhdistykseen?

Tämä on ikuisuuskysymys ja varmasti jääkin sellaiseksi. Porissa on onnistuttu mielestäni hyvin. Johtokunnalla on tässä tärkeä rooli. Somemaailmassakin, niin kuin 80-luvun lopussakin, tärkeintä ovat henkilökohtaiset kohtaamiset. Tammikuussa oli hieno 75v juhla ja osallistuin myös Buccon ekonomilounaalle, jossa tapasin monia uusia nuoria kasvoja. Ekonomijatseilla olen vakiovieras, samoin Ekonomitangoilla Aaltosen Aulin & co kanssa.

Kuva:

Lenita 1920-luvun tunnelmissa Porin Seudun Ekonomien 75-vuotisjuhlissa 27.1.2018.